Sininen ja Valkonen Sinisiä ajatuksia Valkosen talon kirjoituspöydän takaa

AKTIIVIMALLI JA SUURET TUNTEET

Työttömän ihmisen aktiivisuuden lisäämiseen ja sitä kautta hänen olosuhteidensa parantamiseen tähtäävä niin kutsuttu aktiivimalli herättää suuria tunteita ja vahvoja reaktioita. Kritiikille on varmasti osittain sijaakin; eiväthän elinolosuhteet ole samanlaiset joka puolella Suomea ja esimerkiksi työvoimapalvelujen piiriin pääsemissä on isoja eroja työttömän asuinpaikkakunnasta riippuen. Näitä mahdollisesti esiin tulevia epäkohtia hallitus ja sen ministerit ovatkin ilmoittaneet seuraavansa ja niihin tarvittaessa puuttuvansa.

Käsittämätöntä sen sijaan – vaikkakaan ei sinänsä yllättävää – on se, että hiljakkoin jäsenmääriensä tahallisesta vääristelystä kiinni jäänyt ay-liike (Ilta-Sanomat 9.1.2018) yrittää jälleen kerran muistuttaa kansalaisia oman olemassaolonsa tärkeydestä masinoimalla poliittista lakkoa hallituksen päätöksiä vastaan. Ay-liikkeen näkökulmastahan kyse on siitä, että aktiivimallin mukaan toimiva työtön saattaisi työllistyä ja sen jälkeen huomattuaan työllistymisensä olevan hallituksen politiikan, eikä ay-liikkeen toiminnan ansiota, tämä työllistynyt työtön voisi kiihdyttää entisestään ay-liikkeen jäsenkatoa liittymällä esimerkiksi poliittisesti sitoutumattomaan niin kutsuttuun Loimaan kassaan.

Miksi ay-liikkeen mielestä työttömyyden pitäisi olla subjektiivinen oikeus ilman, että työttömällä on mitään velvollisuuksia? Työllistymiseen tähtäävien tehokkaiden toimien tulisi käsittääkseni olla myös ay-liikkeen intresseissä, nyt ne eivät kuitenkaan vaikuta sitä olevan. Tärkeimmiksi arvoikseen ay-liike nostaa toiminnallaan oman itsensä esillä pitämisen ja vallitsevien, työttömien arjesta irti olevien iskulauseidensa toistamisen.

Myös paikallinen sopiminen tuntuu saavan ay-liikkeen aina siilipuolustukseen – veisihän sekin omalta osaltaan heiltä heille keskittynyttä valtaa. Kuitenkin jopa SAK:n pitkäaikainen entinen puheenjohtaja ja kahden hallituksen työministerinä toiminut Lauri Ihalainen kirjoittaa Demokraatti.fi –verkkolehdessä 26.1. näin:  ”Olisiko ajateltavissa, että ay-liike tulisikin paikallisen sopimisen kehittämiseen uudesta ja aloitteellisesta näkökulmasta? Ay-liike voisi tässä asiassa siirtyä puolustuksesta paikallisen yhteistyön ja sopimisen tiekartan laatijaksi.” Ihalainen edustaa kannanotollaan sellaista maltillista ja sovittelevaa ajatusmallia, josta tämän päivän ay-liikkeen johtohahmojen toivoisi ottavan jotakin onkeensa. Räksyttämällä ja aina kaikesta periaatteen vuoksi eri mieltä olemalla, lakoilla uhkailemalla ja niitä harkitsemattomasti käyttämällä ei suomalaista työelämää viedä eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Minäkään en näe aktiivimallia likikään parhaana mahdollisena keinona työttimien aktivoimiseen saatikka siihen, että se johtaisi kovimkaan suuressa mittakaavassa työttömien työllistymiseen.

Hölmöä sen sijaan on lähteä osoittamaan mallia vastaan mieltä nyt kun se on jo voimassa. Ajoitus tuossa on mennyt pahasti pieleen - mistä se mahtaa johtua?

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"Miksi ay-liikkeen mielestä työttömyyden pitäisi olla subjektiivinen oikeus ilman, että työttömällä on mitään velvollisuuksia?"

Mikä saa luulemaan ettei työttömillä ole velvollisuuksia ilman aktiivimallia? Asiantuntemattomuus? Mutu-fiilis? Hieno tietää ettei sininen tulevaisuus paljoa perusta faktoista.

"poliittisesti sitoutumattomaan niin kutsuttuun Loimaan kassaan. "

Loimaan kassa on yrittäjien perustama ja poliittinen agenda on AY-liikkeen heikentäminen.

Meinaatko että paikallinen sopiminen on mitään muuta kuin yksipuolista sanelua työnteon ehdoista, tietty jokunen vuosi tätä ja liitot kukoistaa kun ahneet yrittäjät/yritykset polkevat työntekijänsä ensiksi suohon. Tuomittu epäonnistumaan, mutta kunhan niitä pikavoittoja saa edes hetken vai mitä?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ongelma ei ole se, että työttömän pitäisi tehdä asioita. Ongelma ja epäoikeudenmukaisuus on siinä, että ellei työtön aktiivisesta yrittämisestään huolimatta saa riittävää määrää pätkätyötä tai halustaan huolimatta pääse työvoimapolittisen toimenpiteen piiriin vaadiyuna jan täyttäen, laitetaan hänelle mekaaniselle laskentatavalla sanktio.

Pidätkö yleisesti oikeutettuna sitä, että näin tehdään jokaiselle vaikka kuinka aktiiviselle työttömälle, joka ei onnistu saamaan työtä tai pääse kurssille? Onko mielestäsi työttömän rankaisu oikeudenmukaista sen peruusteella, ettei hän yrityksestä huolimatta saa töitä?

Paikallisen sopimisen suurin este on se, että EK ja työnaantajat eivät suostu Ruotsin tai Saksan mallin mukaiseen työbtekijöiden edustukseen yrityksen hallituksessa ja myötämääräämisoikeuteen. Niin kauan kun näin on, ei olisi kysymys sopimisesta vaan sanelusta. En tiedä miksi muualla onnistunut mallie ei tässä sitten kelpaa, eikö johto vaan halua kabinetissaan katsella duunarien edustajaa?

Hyvin olette oikeistohallituksessa oppineet, kun ay-liike kaiken takana. Hyvin aitoa Kokoomuslaista politiikkaa teiltä.

Toimituksen poiminnat